1: Bellagion huviloihin ja lumoihin

On aamu. Comojärven Bellagiossa Piazza Giuseppe Mazzinin liepeillä komeilee upeita hotelleja. Pastellinväristen rakennusten välistä nousee jyrkkiä portaita kaupungin ahtaille kujille. Putiikeissa näkyy merkkilaukkuja, koruja ja lasisia koriste-esineitä vitriineissä. Vedessä vapisee ruostunut pursi, jonka ympärillä tohisee työmiehiä. Heti sen tuntee: nyt ollaan Italiassa.

Bellagion kukkulainen niemi kohoaa vehreänä kaupungin ylle ja jakaa eteläisen järven kahtia. Comojärvi mykistää, eikä syyttä, sillä sen maisemat ovat innoittaneet taiteilijoita, kirjailijoita ja musiikintekijöitä antiikin Roomasta asti. Inspiraatiota järvestä ovat saaneet esimerkiksi romaanikirjailijat Stendhal ja Gustave Flaubert. Säveltäjät Rossini ja Verdi ovat puolestaan vanginneet järven kauneuden musiikkiinsa.

Sesonkiajan ulkopuolella turistien häly ihanasti puuttuu rantabulevardilta. Kuluneen kiviaidan takana väreilee levoton vesi ja vastarannalla vuorten huiput saavuttavat painostavan harmaat pilvet.  Rantaviivoilla on hulppeita huviloita, jotka ovat ökyrikkaiden asuntoja tai luksushotelleja. Monissa huviloissa ja niiden puutarhoissa voi vierailla. On aika tutustua Bellagion Villa Melziin.

Puutarhasta herkkupöytään

Villa Melzin puutarha on tunnettu monipuolisuudestaan, koska sen tyylissä yhdistyvät esimerkiksi japanilaiset ja englantilaiset vaikutteet. Katson, kuinka soman lammen yllä kurkottelee Japanin vaahteroiden punalehtisiä oksia ja sukkelat nuijapäät uivat pinnan alla. Pian kuljen mukulakivistä polkua. Se johtaa huvilalle, jossa jylhät leijonapatsaat vahtivat portaikkoja. Uusklassinen huvila suunniteltiin Italian varapresidentti Francesco Melzi d’Erilille vuosien 1808 ja 1810 välillä. Melzi d’Eril oli Napoleonin nimittämä varapresidentti sekä tämän hyvä ystävä.

Varakkaalla Melzi d’Erilillä oli niin oma kappeli kuin kasvihuoneet puutarhassaan tilusten ylärinteessä. Niiden kulahtanut ilmiasu viehättää minua ja kurkistan sisään. Kasvihuoneen tunkkainen tuoksu tulvahtaa nenään ja lämpö hohkaa kasvoille. Poistuessa huvilalta puutarhatyöntekijöiden haravat rätisevät. Mahtaa piisata hommaa tässä paikassa!

Kaupungilla iskee nälkä. Salita Genazzinilla sijaitseva ravintola Cava Turacciole on kuin ikivanha viinikellari. Kivisessä holvikatossa roikkuu kuivattua lihaa ja seinien täydeltä pilkistää viinipulloja. Kitaramusa soi. Alkuruuaksi tilaan Culatello di Parmaa, ilmakuivattua kinkkua patongin ja oliivien kera. Pääruuaksi haluan Ravioli di magro al burro e salvia – annoksen eli täytettyjä ravioleja voissa ja lasillisen täyteläistä viiniä.

Ruokailun jälkeen nousen portaat kaupungin kujille ja suuntaan tunnetulle aukiolle Piazza della Chiesalle, jossa on romaaninen kirkko, Basilica di San Giacomo. Vuosien 1075 ja 1125 välillä rakennetussa pyhäkössä kiteytyy katolisten kirkkojen viehätys: kultainen alttari, värikkäät maalaukset ja jyhkeät holvikaaret.  Värikkäistä lasi-ikkunoista siivilöityy valoa ja tunnelma on niin harras, että haluan sytyttää kynttilän.

Liplatusta ja luksusta

Aivan Bellagion niemen päässä sijaitsee La Punta Spartivento, näköalasilta, josta avautuu laaja näkymä järven rantaviivoille. Comojärvellä on Italian järvistä pisimmät rantaviivat, joita riittää 170 kilometriä. Kaukana kylien välillä muurahaisenkokoiset autot liukuvat vikkelästi, kun taas lähellä veden rajalla pääskyset lentävät silmukoita kuin pienkoneet. Yhtäkkiä veden melodinen liplatus yltyy rummutukseksi rannan kiviä vasten. Näkymään ilmestyy ruostunut lautta, jota moottorivene työntää uutterasti. Lautan kyydissä on siivoton pinkki kaivinkone. Mieleen juolahtaa, että Italiassa rähjäisyyttä ei voi olla rakastamatta.

Toisaalta vain päätä kääntämällä rähjä vaihtuu idylliin. Joku onnekas saa asua paraatipaikalla Bellagion niemen päädyssä. Siellä näkyy roosanvärinen huvila, jonka pihalla sypressipuut kurottelevat taivasta kohti. Monilla tunnetuilla julkisuuden henkilöillä kuten George Clooneyllä, Donatella Versacella ja Sir Richard Bransonilla on Comojärvellä miljoonahuvilansa, joihin he vetäytyvät nauttimaan järven ihmeistä.  Comojärvi onkin tyyristä aluetta. Matkailijan on hyvä tietää, että hotellien hintataso on korkea. Hyvällä paikalla sijaitsevan ja suositun hotellin huone kannattaa varata heti, jos se maksaa alle 100 euroa.

2: Menaggion sateisiin

Illalla matka jatkuu lautalla kohti seuraavaa kylää. Lautat liikennöivät Bellagion ja muiden kaupunkien välillä useita kertoja päivässä. Ne ovat suosittu matkustusväline täällä, mutta lauttamme ei kuitenkaan saavu ajoissa, eikä seuraavakaan. Yllättäen kauemmalta laiturilta paikalle kävelee tuntematon laivakapteeni, joka pyytää mukaansa. Italia on yllätyksiä täynnä – aikataulut joskus pettävät, mutta paikalliset usein vain tietävät, jos tarvitset apua ja tulevat auttamaan. Nousen lautan kyytiin, joka huristelee järven läntisellä rantaviivalla sijaitsevaan Menaggioon.

Menaggion yllä kohoaa Monte Grona – vuori, jonka jyrkässä rinteessä liikkuu ketterä vuorikiipeilijä. Vuoren huipulta näkisi koko järven. Sinne voi patikoida, mutta jos haluaa kiivetä, silloin tarvitsee asianmukaiset varusteet. Monte Gronaan johtaville vaellusreiteille pääsee esimerkiksi ottamalla bussin läheiseen kylään Bregliaan. Menaggiosta käsin toinen suosittu nähtävyys on neljän kilometrin päässä sijaitseva kuvankaunis Villa Carlotta seitsemän hehtaarin tiluksineen.

Leirielämää yhdeksi yöksi

Seuraavaksi matka käy Menaggion läpi yksinkertaiselle leirintä-alueelle. Yöpyminen teltassa kahdelta aikuiselta maksaa vain 20 euroa. Comojärven ympärillä sijaitsee paljon eritasoisia leirintäkeskuksia, joten budjettimatkailijan kannattaa pakata teltta mukaan ja yöpyä leirintäkeskuksissa hotellien sijaan, koska hostelleja on niukasti.

Illan hämärtyessä kiristämme telttakepit paikoilleen. Asuntovaunussa majaileva italialaismies esittää temperamenttisesti mielipiteitään teltan sijainnista. Hänen mielestään teltta pitäisi siirtää alueen keskelle, koska siellä ovat muutkin leiriläiset. Syrjäinen sijainti kuitenkin viehättää ja sitä paitsi teltta on jo kasassa. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Italiassa tuntematon ihminen laukoo mielipiteitään tai tulee neuvomaan kysymättä.

Juuri kun kömmin telttaan nukkumaan, alkaa sataa ja aamulla isompi vesimyrsky vapisuttaa telttaa. Sateen vuoksi retki Monte Gronalle on pakko perua. Todeksi käy netistä lukemani tieto, että sesongin ulkopuolella, syys- ja kevätkuukausina epävakaa sää voi yllättää matkailijan Comojärvellä. Silti yritän puristaa leirin isännältä, Robertolta, ennustuksia auringosta, mutta hän vannoo sateen kestävän koko päivän. Parempi siis matkata seuraavaan kylään.

 3: Varennan väreihin

Sade on lakannut, kun lautta puuskuttaa Varennaa kohti. Sumu on piilottanut vuoret, kaupunkien värin ja kimmeltävän järven. Mieli etsii edelleen järven ihmeitä. Bellagiossa näin tyylikkään, viimeistellyn ja klassisen Italian. Menaggiossa koin hiljaisen kylän sapatin ja Italian tulisen temperamentin. Mitä mahdan löytää Varennasta?

Kaupungin taloja kuoriutuu paksun udun takaa. Värikkäiden talojen seassa pilkistää maamerkki Chiesa di San Giorgion kellokupoli. On pieniä, isoja, parinkerroksen korkuisia ja korkeampia taloja. On kiemuraisia ristikoita ja villejä köynnöksiä. Köynnökset ovat verhonneet yhden taloista kokonaan – vain ikkunat pilkistävät.

Varennan yllä, kukkulan päällä sijaitsee suosittu nähtävyys, Castello di Vezio, jonne on tarkoitus patikoida seuraavana päivänä. Vezion linnoitus rakennettiin sydänkeskiajalla, jotta sieltä käsin pystyi tarkkailemaan Comojärven molempia puolia hyökkääjien varalta. Yhtäkkiä huomaankin, että joku todellakin tarkkailee minua muurilta. Siellä on aavemainen hahmo. Vaikka Vezion linnalla huhutaan kummittelevan kuuttomina öinä, minua tuijottava kummitus on kuitenkin keinotekoinen. Kuuluisat kummituspatsaat ovat linnan tavaramerkki.

Illalla lähdemme kävelylle Varennaan. Sumuisella Riva Garibaldilla istuu pariskuntia katosten suojissa odottamassa illallista. Ravintola Bar Niluksen valot vetävät puoleensa. Valitsemastamme pöydästä avautuu hieno maisema järvelle. Takana iso italialaisseurue vitsailee iloisena. Tilaan Spaghetti al Pesto. Tarjoilija on hyvillään, kun osaan sanoa italiaksi pari sanaa. Hän virnuilee ja sekoittaa tahallaan tilauksemme – naiselle olut ja miehelle viini. Unohtumattomat ravintolaelämykset ovat yksi syy reissata Comojärvellä – niin ja ylipäätään Italiassa.

Kummituksia ja kauniita maisemia

Seuraavana aamuna aurinko porottaa. Vietän aikaa Varennan Piazza San Giorgiolla, jonka keskipiste on komea 1300-luvulla rakennettu kirkko. Piazzan torikojuista voi ostaa vaikka mitä, kuten mausteita, kuivattuja sieniä, käsintehtyjä kaulakoruja ja keskiaikaista tyyliä jäljitteleviä muistikirjoja. Eräällä vanhemmalla herralla tarjoukset ovat kohdillaan, joten ostan värikkäitä maustepusseja perheenjäsenille tuliaisiksi. Läheisestä pienmarketista nappaan piknikevästä Castello di Vezion patikointia varten.

Tieviitan mukaan kävely Castello di Veziolle kestää 40 minuuttia. Hiki nousee otsalle – on mentävä yhtä kyytiä ylöspäin ja lämpöä luvattu 30 astetta. Yllättäen pusikon takaa löytyy oikopolku, jolla ei parane astua harhaan, koska rinne jatkuu sen reunoilta jyrkästi alas.

Vilaus sahalaitaisesta muurista kuitenkin paljastaa, että pian ollaan perillä. Vezion kirkon kellot kumisevat keskipäivän merkiksi. Sympaattisessa Vezion kylässä asuu vain noin 50 asukasta. Piazzan kupeessa on soma minihautausmaa, joka on ehkä olohuoneen kokoinen.

Kyltti osoittaa linnalle ja kävelen sen suuntaan. Linnoituksella kipuan tornin natisevat portaat ylös, ja huipulla tuuli vilvoittaa hikisen niskan. Puolen kilometrin korkeudesta näkyy kaikki, mitä kirjailija Gustave Flaubert on aikoinaan Comojärvestä kiteyttänyt: viehättävä, tyypillistä Italiaa edustava ja rakastavaisille täydellinen paikka, jota ympäröivät ihastuttavat asumukset ja horisontin upeat lumihuiput. Korkealla pohjoisessa siintävät vuorten valkeat päät ja alapuolella Varennan punatiiliset katot luovat hauskan kontrastin petrolinsiniselle vedelle. Erotan Bellagion Punta Spartiventon, näköalasillan, jolla seisoin toissapäivänä.

Herkkuja ja vesiputous

Patikoinnin vuoksi minulla on kova nälkä. Lähellä on piknik-alue, jossa levitän aiemmin ostetut eväät esille. Pehmeä Toma-juusto sulaa kielelle ja rapea grissini rouskuu hampaissa. Ruokailun jälkeen kävelen Castello di Veziolta eri reittiä takaisin. Solina johdattaa pienen putouksen, Orrido di Vezion luo.

Vesiputouksen lähellä olevan vanhan kivirakennuksen syvennyksessä bongaan maalauksen, jossa lempeä Neitsyt Maria pitää sylissään ristinauhalla leikkivää Jeesus-vauvaa. Ajan patinoimaan maalaukseen tiivistyy Italian katolinen henki. Italian väestöstä edelleen melkein 80 prosenttia on katolilaisia. Siksi myös matkailija kohtaa maan katoliset vaikutteet nopeasti: joka kylässä on kirkko ja uskonnollisia seinämaalauksia näkee katukuvassa tuon tuosta.

4: Leccon gettoon

Juna suhisee ja kirskuu korvia vihlovasti. Graffitilla sotketut juna-asemat kuuluvat ehdottomasti Italian ytimeen, mutta Suomessa niitä tuskin sietäisi. Olemme matkalla Leccoon, mutta lippujen leimaus unohtui. Konduktööri voisi periä siitä hyvästä parin kymmenen euron lisämaksun per nenä. Hän huomauttaa asiasta, mutta päättää katsoa silti läpi sormien.

Italiassa junat ovat halpoja ja verrattomia kulkuneuvoja. Comojärvellä ne liikennöivät itäistä rantaviivaa pitkin ja Comoon. Alueen taksit maksavat helposti hotellihuoneen verran. Siksi moni vuokraa auton kiertääkseen järveä.

Leccossa asuu noin 48 000 asukasta, mikä vastaa suurin piirtein Porvoon väkimäärää. Varennan jälkeen Lecco tuntuu silti isolta sulatusuunilta. Siellä on moderneja toimistorakennuksia, rähjäisiä lähiötaloja ja perinteisiä värikkäitä asuntoja ranskalaisilla parvekkeilla. Autoja huristelee suurkaupungin malliin ja näyteikkunoita on joka suunnassa. Rautatieaseman edessä poliisi nappaa turisteja kyttäävän taskuvarasporukan kiinni silmieni edessä. Varennan idyllissä ehdin unohtaa Italian tyypillisen riesan – taskuvarkaat.

Jalkapallokansan lumoissa

Alkuillasta Public House –nimisessä ravintolassa vilisee nuorisoa. Vietämme iltaa suositussa gastropubissa, ja ilmassa on urheilujuhlan tunnelmaa: jalkapalloselostus raikuu ja kansa tuijottaa ruutua tosissaan. Ravintolan puolella on sopivan yksinkertainen, tavernahenkinen sisustus: tiiliseinää, takka ja nostalgiajulisteita. Pariskuntia saapuu syömään. Kaikki pariskunnat ohjataan istumaan samalla tavalla. Naisten istuessa selkä päin laajakuvatelevisiota miehet vilkuilevat jalkapalloa kulmiensa alta.

Vieretysten istuva miesporukka tuijottaa televisiota herkeämättä. He takovat närkästyneinä nyrkillä pöytää, kun Juventuksen pelaaja potkaisee pallon ohi maalin. Vaikka osa selostuksesta menee itseltäni ohi kielimuurin takia, tunnelma jalkapallomaassa imaisee mukaansa. Katson jalkapallon ensimmäisen erän ja herkuttelen kuohkean burgerin.

Illalla katulamppuihin syttyy oranssit valot. Teen iltakävelyn Adda-joen ylittävälle Ponte Azzone Viscontille, joka tunnetaan myös nimellä Ponte Vecchio. Sillan rakennutti Milanon herttua Azzone Visconti vuonna 1336.  Sillan kiviset holvikaaret ja niiden kuvajaiset yhdistyvät ja muodostavat harmonisia ympyröitä. Comojärven romanttiset maisemat vetävät puoleensa etenkin matkailevia pariskuntia, eikä ihme, sillä romanttisia yllätyksiä piisaa: esiin lipuu helmenvalkoinen joutsenpari. Joutsenet ääntelevät kumeasti, sukivat sulkiaan ja etsivät pinnan alta syötävää. Pilvi raottuu ja sillan ylle paljastuu täysikuu.

Myöhemmin keskustassa vaateputiikkien ja ravintoloiden reunustama Via Roma on tukossa eri-ikäisistä ihmisistä. Nuorisoa on paljon liikkeellä, torvet törisevät ja huutokuoro mölisee. Piazza Mario Cermenatilla mekkalan syy selviää. Peli päättyi Juventuksen hyväksi 1-0, joten Juventuksen kannattajilla on villit voitonjuhlat. Liput heiluvat siellä täällä ja autot tööttäilevät ajotielle loikkiville faneille. Bensan tuoksu lehahtaa nenään, kun nuoriso huristelee kevytmoottoripyörillä ohitse.

Viereisen Lungolario Isonzo –rantabulevardin edustalle on ankkuroitu kaikenkokoisia veneitä ja horisonttiin piirtyy vuorten mustat siluetit. Vastarannan kaupungin valopisteet hohtavat pimeydessä kuin taivaan tähdet. Ne heijastuvat veteen raitoina, joissa on kaunis värisuora: sinistä, hopeaa, keltaista, oranssia, punaista. Kun melusakki yltyy laulamaan Juventuksen kannustuslaulua, hiljaisten ja värikkäiden kylien jälkeen kohtaan kaupungin sykkeen ja jalkapallokansan sielun.

Haluatko Comojärvelle?

Missä sijaitsee ja miten pääset? Comojärvi sijaitsee Pohjois-Italiassa, Lombardian maakunnassa. Comojärven kiertely on helppo aloittaa lentämällä Milanoon ja matkaamalla sieltä joko Comoon, Bellagioon tai Leccoon. Järveä haaroittavaan, niemen kärjessä sijaitsevaan Bellagioon on Milanosta noin 70 kilometrin matka. Sen itäisellä puolella sijaitseva Como-kaupunki on noin 50 kilometrin päässä Milanosta, samoin itäisellä puolella oleva Lecco.  Leccoon ja Comoon pääsee suoraan junalla Milanosta. Bellagioon menevän täytyy jatkaa bussilla tai taksilla niemen kärkeen Leccon kautta. Auton vuokraus on suositeltava vaihtoehto ajaa järvelle ja kiertää sitä ympäri, mutta lautoilla pääsee kätevästi kaupungista toiseen.

Milloin mennä? Säiden puolesta paras ja suosituin matkustusaika on toukokuusta syyskuuhun, mutta sesongin ulkopuolella on hieman rauhallisempaa. Esimerkiksi huhtikuussa Comojärvellä on jo hyvin kaunista ja kesäistä, vaikkakin kevätsateet voivat yllättää matkailijan.

Olin Comojärvellä huhtikuussa 2015.

Lue lisää:

Unohtumattomasta päivästä New Yorkin Harlemissa.

Öisestä risteilystä ihanalla Neva-joella Pietarissa.

Kiehtovasta Kota Kinabalun kaupungista Malesiassa.

Viidakkoseikkailusta Kinabalun iilimatometsässä.

Teksti ja kuvat: 
Bellan matkassa © Annabella Kiviniemi

.