On lokakuun toiseksi viimeinen päivä. New Yorkissa on vielä melko vihreää mutta hieman jo vilpakkaa. Legendaarinen metro kolisee syvällä maan alla kauemmas Manhattanin eteläkärjestä. Ihmisiä valuu ulos ja tulee sisään. Heitä on paljon liikkeellä jopa sunnuntaina niin kuin metropoleissa aina. Ikuinen vilinä. Ainainen ruuhka.

On aika jättää kiiltävät pilvenpiirtäjät ja suunnata 125. kadulle Dr Martin Luther King Bulevardille. Harlem tuntuu ja näkyy heti. Etelän lasiseinät ovat vaihtuneet mataliin laatikkotaloihin. Malcolm X Bulevardin kerrostalot ovat punaruskeita ja maanläheisiä. Ne ovat täynnä samanlaisia ikkunoita, jotka ovat hyvin lähekkäin toisiaan. Talojen katukerroksessa on ravintoloita. Yhdessä soi blues. Toisessa jazz.

Matka jatkuu mutta ei pitkään. Valkean kirkon (Mt. Olivet Baptist Church) portailta juoksee ovimies. Hän tulee tervehtimään silmät loistaen ja kehottaa mukaansa katsomaan paikallisen baptistiseurakunnan jumalanpalvelusta. Sisään vaan, kaikki ovat tervetulleita, hän sanoo. Ei voi kieltäytyä. Äänessä on niin paljon iloa. Kerrankos sitä, portaat ylös ja mahtipontisten pylväiden välistä sisään. Kuitenkin vähän ujostellen.

Sisällä kirkossa soi gospel. Nuoret naiset laulavat edessä soljuvalla äänellä, keikuttavat lantioitaan samaan suuntaan ja napsuttelevat sormiaan musiikin tahdissa. Ovimies johdattaa keskiriviin. Heti tuntuu jännältä olla täällä. Kärpäsenä katossa. Pikkuhiljaa penkit täyttyvät yhä enemmän ihmisistä. Miehiä, naisia, lapsia ja vanhuksia pukeutuneena parhaimpiinsa, joillakin jopa hienot hatut päässä. Värikkäitä juhlajakkuja, raidallisia kauluspaitoja ja kiiltäviä koruja.

Yhä useampi ihminen yhtyy esiintyjien lauluun ja tanssiin. Useita biisejä, lisää väkeä ja enemmän hurmosta. Kokemus on vaikuttava. Kuvia ei kehtaa hirveästi ottaa, jotta ei ala tuntea itseään junttituristiksi, kun toiset svengaavat menemään silmät kyynelissä. Lopulta vain tulee se olo: vierauden tunne keskellä hetkeä, joka voi olla näille ihmisille se viikon tärkein. On aika jatkaa matkaa.

Tilanteesta toiseen

Erikoisen kokemuksen jälkeen on pakko vain kävellä. Johonkin mihin jalat vievät. Oli aivan uskomaton sattuma tulla sunnuntaina Harlemiin. Ja alle puolessa tunnissa saapumisesta päätyi yhtäkkiä keskellä jotakin niin äärimmäisen paikallista ja erityistä tapahtumaa. Olo on edelleen vaikuttunut.

Joskus reissuilla monet hienot erikoiset hetket oikeasti tapahtuvat arvaamatta. Toiset hetket ovat suunniteltuja ja ennustettavia. Kun kiipeää trooppisessa maassa kukkulalle katsomaan auringonlaskun oikeaan aikaan, tietää jo valmiiksi, että se on upeaa. Mutta kokemus harlemilaisen uskonyhteisön jumalanpalveluksessa oli jotakin aivan toista: mieleenpainuva, erikoinen yllätys, josta ei ollut mitään odotuksia tai arvauksia. Yleensä tällaisiin arvaamattomiin hetkiin kannattaa tarttua.

Pian kuitenkin basson pauke keskeyttää mietteet. Piikkipäisen aidan takana näkyy ränsistynyt puisto ja värikäs pelikenttä. Siellä on paljon nuorisoa, heidän tavaroitaan levällään ja isot musiikkisoittimet. Nuoret miehet liikkuvat nopeasti, heittävät, syöttävät ja kuljettavat oranssia kovaa palloa ympäriinsä. Kentän laidalla notkuu paljon myös lapsia ja teini-ikäisiä. Koripallon pelaaminen on suosittua sunnuntain hengailua, mutta se otetaan sopivasti tosissaan. Peli on taitavaa ja vauhdikasta.

Helppo seurata menoa sivusta ja nauttia. Kas, sitä ollaankin nyt aivan toisenlaisissa tunnelmissa. Keskellä nuorison sunnuntain viettoa puistossa, katsomassa koripalloa sen katu-uskottavimmassa muodossaan.

Samalla on jännä tajuta, kuinka musiikki kuuluu Harlemin katukuvaan. Se onkin kuljettanut hauskasti läpi päivän: ravintoloiden soljuvasta bluessista mahtipontiseen gospeliin ja lopulta soi uhoava ganstaräp. Runnoen kiivaita sanoja eteenpäin kuin ketjukolari autoja.

Harlem on toden totta mielenkiintoinen kaupunginosa. Muutaman tunnin sisällä voi näköjään päästä tunnelmasta toiseen. Ihan vain kävelemällä. Ei tarvitse etsiä nähtävyyksiä, koska paikka on itsessään sellainen, katuineen ja taloineen. Harlemin kiehtovuus syntyy toki sen rikollisen historian säröistä. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten Harlem oli oikeasti vaarallinen jengitappeluiden, ryöstöjen ja murhien takia.

Nykyisin asuinalueen maine on muuttunut keskiluokkaistumisen myötä – jopa niin paljon, että jotkut pelkäävät sen alkuperäisen hengen katoavan. Harlemissa on hyviä ravintoloita ja kiinnostavaa kulttuuritarjontaa, kuten konsertteja, joihin kannattaa varata liput ja paikat etukäteen. Päivisin turisti voi ihan rauhassa kulkea, aistia tunnelmaa ja käydä nähtävyyksissä. Pelkästään jo katukuvassa piisaa ihanaa rosoisuutta ja omaleimaista kulttuuria.

Jotkut asiat kuitenkin yhdistävät New Yorkia, olipa kaupunginosa mikä tahansa. Yksi sellainen asia on kaupalliset juhlat, kuten halloween. Se tunkee kurpitsoineen ja kummituksineen itsensä niin Harlemin kerrostalojen pihoille kuin Midtownin kauppojen näyteikkunoille. Samoin se myös täyttää ravintoloiden ruokalistat. Niinpä siksi harlemilaisessa ravintolassa tilaukseen menee jännältä kuulostava kurpitsapitsa, koska päivä on muutenkin ollut niin erikoinen. Se kannattaa, koska kokeilu menee kevyesti elämän pitsakokemusten top kolmoseen. Rapsakkaa, kirpakkaa ja erilaista.

Haluatko Harlemiin?

Missä sijaitsee? Harlem sijaitsee New Yorkin keskuspuiston pohjoispuolella. Se on helposti saavutettavissa metrolla, kuten kaikki muutkin paikat New Yorkissa.

 Miten pääset? Aivan Harlemin sydämeen pääset kätevästi punaisella metrolinjoilla 2 ja 3. Läntisille laitamille pääset myös oransseilla B ja D linjoilla ja sinisellä A ja C linjoilla. Itäiselle puolelle vievät vihreät 4, 5 ja 6.

Olin New Yorkissa lokakuussa 2016.

Lue lisää:

Koe New Yorkin överi Halloween kuvina.

Lähde risteilylle öisen Pietarin Neva-joelle.

Vai kaipaatko paratiisia? Lue Malesian kauniista Mantanani-saaresta.

Teksti ja kuvat: 
Bellan matkassa © Annabella Kiviniemi