Telttailu Kilpisjärvellä muuttuikin seikkailuksi ja pakomatkaksi

Tungen rinkkaani lämpökerrastoa, retkikeittimen, kuivamuonaa, pipon ja kokkaustarpeita. Ihmettelen jälleen, miten paljon rinkka vetää joka kerta tavaraa. Viime vuosien paras ostos, ajattelen. Sen ansiosta olen päätynyt huikeille reissuille kerta toisensa jälkeen.

Tällä kertaa rinkkani on kuitenkin erilaisessa käytössä kuin aiemmilla kaukomaiden reppureissuilla. Olemme lähdössä vaeltamaan ja telttailemaan Lappiin Kilpisjärvelle, joka sijaitsee käsivarressa aivan Norjan ja Ruotsin rajojen tuntumassa.

Kilpisjärvi

Automatka alueelle on ollut vaikuttava. Maisemat ovat olleet ihmeellisiä pehmeine tuntureineen, jotka jatkuvat silmänkantamattomiin. Näin pohjoisessa en ole koskaan käynyt – aikaisemmin Torniossa lyhyellä työmatkalla.

Suunnitelmat muuttuvat heti

Parkkipaikalla nostan rinkan selkään penkkiä hyödyntäen. Huh, kun painaa, mutta eiköhän tässä pärjätä. Tarkoitus on tehdä vaellus Mallan luonnonpuistoon: nukkua yö siellä ja jatkaa matkaa sitten kolmen valtakunnan rajapyykille. Mukana on laadukas maastokartta, jonka avulla pysymme selvillä reitistä.

Tutkimme karttaa tarkemmin ja poikaystäväni huomaa, että Mallan luonnonpuisto on merkattu kokonaan suojelluksi alueeksi ja kartassa lukee, että siellä saa kulkea ainoastaan poluilla. Uskomatonta, miten en ole karttaa tutkiessani aiemmin tajunnut asiaa. Näköjään olen taas fiilistellyt tätäkin reissua omassa kuplassani, jossa kaikki päähänpistoni ovat muka sallittuja ja mahdollisia.

Annabella Kiviniemi

Olisipa ajattelematonta telttailla alueella, joka on nimenomaan rauhoitettu. Pakko muuttaa suunnitelmaa. Ainut vaihtoehto olisi vaeltaa Mallan luonnonpuiston läpi kolmen valtakunnan rajapyykille Kuohkimajärven liepeille, jossa telttailu on sallittua. Mutta sinne on 12 kilometrin matka, ja kello on jo yli yhdeksän illalla.

Päätämme ottaa aikalisän. Mitäs nyt? Yö on tulossa, takana yli 400 kilometrin automatka Rovaniemeltä ja vaellus saattaisi kestää pikkutunneille asti, ainakin. Päätämme jättää Mallan luonnonpuiston välistä ja lähteä patikoimaan kohti Saana-tunturia, saamelaisten pyhää tunturia, joka odottaa uhmakkaana valloittajiaan. Luulisi, että sieltä löytyisi jokin hyvä paikka, johon teltan voisi pystyttää.

Hyttysmetsä

Suuntamme Mallan luonnonpuistosta nähden vastakkaiseen suuntaan polulle, joka kulkee metsän läpi kohti Saanaa. Metsä muodostuu lukemattomista kiemurarunkoisista vaivaiskoivuista ja aluskasvillisuudesta. Välillä on kivistä polkua, välillä lötköä mutaa, puroa ja vesikuoppia kasvien seassa, jolloin noustaan pitkospuita. Huomaan hengästyväni ja vaatetusta on pakko keventää. Askeleet käyvät nopeasti raskaiksi, sillä maasto on jo nyt loivaa ylöspäin, vaikka tunturille vievä polku on vasta parin kilometrin päässä.

Perässä seuraa lauma hyttysiä. Niitä oli jo parkkipaikalla jonkun verran, mutta kun pysähdymme juomaan, yhtäkkiä niitä on ympärilläni valtavasti. Ne tökkivät pistimillään paljasta lihaa ja etsivät sinnikkäästi paikkaa, josta imeä verta. Ranteet, nenänpää ja sukan varresta pilkottava kaistale nilkkaa – kaikki kelpaavat niille. En ole eläissäni nähnyt sellaista määrää, vaikka olen viettänyt melkein kaikki lapsuuden kesäni Pohjois-Karjalassa, jossa pakostikin karaistuin niille.

Kilpisjärvi

Samalla paikalla ei voi seistä kauaa. Jatkamme matkaa ja hirvittävä surina seuraa perässä. Suihkutamme seuraavalla pysähdyksellä lisää hyttyskarkotetta iholle. Muistan kaverimme vinkin: Paras niksini on kulkea t-paidassa Lapissa ja laittaa iholle paksu kerros karkotetta, jolloin hyttyset eivät tule pistämään – jos yrittää peittää itseään vaatteilla, ne vain yrittävät pistää niiden läpi. Vinkki todella toimii. Paljaat karkotteella vuoratut käteni eivät hyttysiä kiinnosta. Sen sijaan mustat urheilutrikoot ovat niiden suosikit ja ne pyrkivät pistämään niiden läpi koko ajan. Kaduttaa. Pitikin valita nämä housut tänään päälle. Onneksi rinkassa on kuitenkin toiset, paksummat kollegapintaiset huomista varten.

Nimeän paikan hyttysmetsäksi, ja on selvää, että tähän metikköön emme jää yöpymään. Meillä on yhteinen päämäärä: pyrkiä vähän ylemmäksi tunturin reunalle, jossa tuulee, minkä vuoksi siellä ei kuulemma ole niin paljon hyttysiä kuin täällä koivikossa. Lopulta alkaa tärpätä. Raahustettuamme ikuisuudelta tuntuvan ajan vaivaiskoivut väistyvät ja näemme kyltin: Saana 4 kilometriä ja jyrkkä rinne kohoaa edessämme. Todellako aiomme nousta tuonne?

Kilpisjärvi
Annabella Kiviniemi

Mordorin kivikot

Jep! Näin on, lähdemme nousemaan kivistä rinnettä ylös polkua pitkin. Pieni vilvoittava tuuli käy iholla ja hyttysiä on hieman vähemmän. Kun saavumme erään harjanteen päälle, Kilpisjärvi näkyy melkein kokonaan. Se levittäytyy taaksemme laakeana ja kimaltavana säihkyen ilta-auringossa. Ihailemme sitä hetken hengästyneinä. Olemme aivan puhki jo nyt, eikä meillä ole selkeää ajatusta, minne aiomme leiriytyä. Oikealle luoteeseen kaartaa kivinen jyrkkä vaelluspolku. Vasemmalla, koillisessa näkyy louhikkoa.

Poikaystäväni ehdottaa, että poikkeaisimme polulta ja seuraisimme kartan avulla koillista reunaa pohjoiseen. Meillä ei ole pahemmin kokemusta tuntureista tai erämaavaelluksista, mutta päätämme tehdä sen: etsiä oman paikkamme ja reittimme. Yleisen polun alapuolella oleva, Saanan lounaisrinne on rauhoitettua aluetta, joten on selvää, että ainakaan sinne päin emme voi mennä telttailemaan.

Saana

Jännittynein mielin jätämme tutun vaelluspolun. Tulee mieleen omatoiminen viidakkovaelluksemme Borneossa iilimatojen keskellä. Minusta tuntuu vapauttavalta. Hetkittäin uskon, että yhdessä me voimme mennä vaikka minne, vaikka välillä silmäilen taakseni, katselen suuria kiviä ja tallennan verkkokalvoilleni maamerkkejä, jos vaikka satumme eksymään. Yksitellen ne kuitenkin unohtuvat, sillä koko ajan tulee uusia mäennyppyjä ja kiviä: isoja, pieniä, teräväreunaisia ja pyöreitä. Saana-tunturi on imaissut meidät, eikä kukaan tiedä, missä me olemme tai näkisi meitä enää alhaalta.

Kilpisjärvi
Kilpisjärvi

Auringonlaskusta nousuun

Tuntuu, että sydän repeytyy irti ja pullahtaa kohta kurkusta ylös. Täysi rinkka on raskas ja matka on pelkkää ylämäkeä. Maasto jyrkentyy ja kivet muuttuvat suuriksi louhikoiksi. Varomme niissä jokaista askelta, sillä harhaan astuessa voisimme kierähtää helposti alas tai murtaa nilkan.

Jossain vaiheessa euforia ja tuska sekoittuvat: keho on oudossa tilassa, jossa on pakko vain jatkaa matkaa. Tavoitteemme hurjistuu hetki hetkeltä. Huolimatta hiestä, sydämen paukkeesta ja janosta, mikään ei enää riitä, vaan pyrimme koko ajan ylemmäs ja ylemmäs. Johonkin, josta on vielä komeammat maisemat.

Vaikka väsyttää, jokainen harjanne edessä saa meidät uskomaan, että sen takana on kaunein ja rinteen korkein leiripaikka. Nousemme kuitenkin kerta toisensa jälkeen pettymykseen uuden harjanteen päälle ja näemme, miten uusi kivikkoinen rinne siintää taas suoraan edessä.

Saana-tunturi
Saana
Saana-tunturi

Leiri

Lopulta tärppää. Noustuamme monta jyrkännettä, ohitettuamme useamman tunturipuron ja katsottuamme lukemattomia kertoja taakse, löydämme täydellisen paikan. Maasto on tasaista ja siihen saisi pystytettyä teltan.

Kaukana tulosuunnassa näkyy Norjan lumihuippuinen jylhä vuoristo, alhaalla pieni läikkä Kilpisjärveä. Menosuunnassa näkyy karua erämaata, joka tuo mieleen Taru Sormusten Herrasta -trilogiasta tutun Mordorin. Aurinko on juuri laskemassa kellon ollessa 1.12. Heitämme rinkat selästä ja tunnemme viiman. Aluksi se vilvoittaa hikistä kehoa, mutta sitten tulee kylmä ja on pakko pukea lämpimät vaatteet ja pystyttää leiri.

Annabella Kiviniemi
Kilpisjärvi

Teltan pystytys on kammottavaa. Tuuli meinaa jatkuvasti kaapata telttakankaan, telttakepit on vaikea saada kiviseen maahan ja keho värisee kylmästä ja nälästä. Voisi kuvitella, että moisessa tilanteessa syntyisi riita, mutta väsymys ja yhteinen päämäärä jotenkin estävät turhalta ajanhaaskaukselta.

Kilpisjärvi

Lopulta yösija on paikoillaan ja alan valmistella retkikeitintä kuntoon. Aurinko on ollut piilossa vain tunnin ja nousee sitten hehkuvana oranssina pallona suoraan edessämme kello 2.12. Istun kivellä, katselen näkyä, juon kuksasta kamomillateetä ja lusikoin lämmintä pastaa suuhuni.

Tunteita on vaikea sanoittaa, mutta hämmästelen luonnon kauneutta ja tajuan, miten paljon olisin menettänyt, jos en olisi ymmärtänyt tulla tänne. Kun kysyin joskus erämaassa viihtyvältä siskoltani, mikä on kaunein paikka, jossa hän on Suomessa käynyt, hän sanoi miettimättä Kilpisjärven. Nyt ymmärrän miksi.

Annabella Kiviniemi

Kuin taivaassa

Seuraavana aamuna herään tohkeissani. Vaikka yöunet jäivät hieman lyhyiksi, en saa enää unta, vaan päätän nousta. Tuulen kahina telttaa vasten on loppunut ja tunturin laelta aukeaa uskomattoman kaunis päivä. Ihmettelen suuresti, millaiseen ponnistukseen kroppa kykeni eilisyönä. Ja se ponnistus palkitsee maisemilla.

Kaukana välkehtii pala Kilpisjärveä. Hehkuvan lumen, kaukaisten metsien, rosoisten kivikoiden ja pehmeiden tunturien värit näkyvät kylläisinä poutapäivässä, sekä vuoriston ääriviivat piirtyvät horisontissa terävinä. Teen aamiaiseksi puuroa ja keitettyjä munia. Kaveriksi on hilloa, omenaa ja appelsiinia.

Saana-tunturi

Päivällä yritän käydä päiväunille, mutta ennen pitkää havahdun helteen kuumuuteen ja erikoiseen ääneen, jota ilmeisesti jokin elukka päästelee. Menen katsomaan ja näen lähistöllä kiirunan kolmen poikasen kanssa. Inspiroidun ja kaivan akvarellivärit rinkasta, ja uppoudun lempiharrastukseni pariin. Tuntuu, että olen taivaassa, tai ainakin tavallista lähempänä sitä. Saana-tunturi on 1029 metriä korkea merenpinnasta laskettua ja olemme melkein sen laella.

Kilpisjärvi
Kilpisjärvi
Kilpisjärvi
Kilpisjärvi

Pakomatkalle

Vietämme leirissä leppoisia aikoja, kunnes päätämme vaihtaa leirin sijaintia. Uusi paikka löytyy vielä pohjoisempaa ja liki laelta. Sieltä näkyy tunturin pohjoispuolella oleva Saanajärvi. Jätämme leirin hetkeksi ja teemme pienen kävelyn tunturin päälle näkoalapaikalle, josta koko Kilpisjärvi välkehtii auringossa. Moni virallista polkua nouseva päiväretkeläinen kipuaa katsomaan juuri nämä maisemat – onpa upeaa.

Kilpisjärvi

Kun palaamme takaisin syödäksemme iltapalaa, kaikki tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Uudella leirillä koittaa uudet ajat: koemme käänteen, joka muuttaa koko reissun kulun. On ironista, että vitsailemme juuri puuttuvasta käänteestä, kun se pyytämättä ilmaantuu kuvioihin.

Kilpisjärvi
Kilpisjärvi

Maha on täynnä herkullisia lettuja, kun katsahdan taakseni kerätessäni ruokailukamppeita. Laaksossa pohjoisessa näkyy mustanharmaa vesipatsas, jonka yläpuolelle ryöppyää kukkakaalimainen pilvirypäs. Myrsky näyttää uhkaavalta ja laajalta. Hetkessä tajuamme, miten vaarallista tunturilla voi olla myrskyn aikana: ei pahemmin suojapaikkoja ja olisimme syöttinä salamille. Telttaa ei pidetä turvallisena paikkana avotunturilla myrskyssä, eikä tunturilla ei saisi myrskyn aikaan liikkua.

Mikä nyt neuvoksi? Myrsky etenee vauhdilla, mutta onneksi kännykän netti toimii. Sääennusteet paljastavat, että myrsky ja sade saapuvat yön aikana. Kello on nyt noin yhdeksän illalla. Ennusteen mukaan koko huomiselle on luvattu sadetta ja myrskyä. Jäädäkö tänne hytisemään, kastumaan tai kylmettymään? Vaiko mennä alas ennen kuin on liian myöhäistä liikkua tunturilla?

Saana

Poikaystäväni on sitä mieltä, että on parasta lähteä saman tien ja jättää kaikki tavarat. Kuulostaa hullulta, mutta emme lopulta keksi muuta vaihtoehtoa. Hänen vaistonsa turvallisuusasioissa on yleensä minua parempi. Heitämme teltan päälliskankaan rinkkojen ja tarvikkeiden suojaksi ja ladomme painavia kiviä päälle. Mukaan pääsevät vain tärkeimmät tavarat ja vesi.

Vuorien maa

Alhaalla parkkipaikalla olo on voipunut. Matka tunturilta alas yleistä polkua pitkin kestää kaksi ja puolituntia. Se tuntuu tuskaisen pitkältä myrskypilvien seuratessa perässä. Hyttyset ovat kadonneet jopa koivikostaan kuin myräkkää ja sitä edeltäviä helteisiä tuulenpuuskia peläten.

Kilpisjärvi

Tuijotan häkeltyneenä tunturin lakea, jonka päälle on noussut harmaa synkkä pilvi. Sadepisarat pistelevät ihoa ja univelka painaa. En muista, milloin olisin ollut näin uupunut viimeksi. Mietimme, mihin voisimme mennä nukkumaan. Yksi vaihtoehto on nukkua parkkipaikalla autossa ja toinen vaihtoehto on etsiä lähistöltä vapaa huone majoituksesta. Lähialueella on useita mökkimajoituksia ja jopa hotelli. Soitan lopulta niihin kaikkiin, eikä missään ole tilaa.

Entä nyt? Kello on yli puolen yön ja sitten saamme jotakin odottamatonta päähämme. Päätämme ajaa Norjaan. Norjasta löytyy vapaa hotellihuone toisella puhelinsoitolla. Olen niin väsynyt, että en muista kysyä puhelimessa edes hintaa saatika sitä, sisältyykö huoneeseen aamiainen. Aivan sama. Nyt on vain päästävä johonkin nukkumaan mukavasti. Ajamme 90 kilometriä.

Norja

Tuntuupa hassulta. Hetken kuluttua olenkin ulkomailla ja katselen maisemia auton ikkunasta. Ne ylevöityvät hetki hetkeltä. Tunturit jäävät taakse ja tilalle tulee Skandien vuoristo. Terävät huiput hipovat öistä taivasta, kun oranssi aurinko pyrkii laskemaan niiden taakse. Vuonoja en ole nähnyt koskaan ennen ja sinä yönä ne ovat surrealistisen kauniita vuorien kanssa.

Norja

Uuteen nousuun

Norjassa yövymme maantiehotellissa pienessä Nordkjosbotn-kylässä. Lepäämme pari päivää ja annamme myrskyn riehua sillä aikaa Kilpisjärvellä. Nordkjosbotn on rauhallinen ja hiljainen 464 asukkaan kylä, joka sijaitsee noin 90 kilometrin päässä Kilpisjärveltä. Siellä ei ole paljoa tekemistä, mutta aivan tarpeeksi kaikkea, mitä pari päivää rentouttavaa oleskelua vaatii: muutama ruokapaikka, kioski, kauppa ja ihanat maisemat.

Norja
Norja

Kävelemme kylässä paikallisten somia puutaloja katsellen, syömme elämämme kalleimmat grillisapuskat, nukumme kellon ympäri ja katsomme televisiota pehmeässä sängyssä.

Norja
Norja
Norja

Kun on aika jatkaa matkaa, mieli ja keho ovat levänneet. Ne ovat valmistautuneet uuteen nousuun Saana-tunturin laelle. Jokainen askel kuitenkin kevenee, kun mietin, että kiipesin tänne edellisviikolla täyden rinkan kanssa. Mikään ei enää voisi tuntua raskaammalta.

Tunturin laella tavarat löytyvät paikoiltaan telttakankaan alta. Kankaan kuopissa on muutamia vesilammikoita, mutta kamppeet ovat säilyneet hienosti kuivina – osa on vain hieman kosteita. Mikä helpotus. Samana iltana vaellamme alas rinkkojen kera.

Saana-tunturi
Kilpisjärvi
Saana-tunturi

Alhaalla ihmettelen, kuinka erikoinen tästä reissusta tuli. Kilpisjärveltä tulin hakemaan niitä kauneimpia maisemia, mutta kaupanpäällisenä tuli seikkailu, joka kruunasi koko lomani.

Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä. Tunturin juurella vastaan kävelee reissaaja, joka on tekemässä tyypillistä päiväretkeä Saanalle.

-Oli vissiin rankka reissu, mies naurahtaa meidät nähdessään.

-Juu, no kyllä näiden kamppeiden kanssa, vastaan hengästyneenä.

-Ei käy kateeksi, mies huikkaa ja katoaa polulle. No, tietäisikin vaan koko tarinan, ajattelen huvittuneena.

Kilpisjärvi

Haluatko mennä Kilpisjärvelle?

Missä sijaitsee? Kilpisjärven kylä, kuntansa pohjoisin, sijaitsee Lapissa Käsivarressa, Enontekiön kunnan luoteispäässä. Kilpisjärven alueelta ja maastosta löytyy useita vaellusreittejä Käsivarren erämaahan. Siellä on esimerkiksi Saana-tunturi reitteineen sekä Mallan luonnonpuisto, jossa voi tehdä 12 kilometrin vaelluksen kolmen valtakunnan rajapyykille. Kalottireittiä pitkin voi vaeltaa Saarijärvelle Norjassa piipahtaen.

Miten pääset? Kilpisjärvelle voi ajaa omalla autolla. Suorinta reittiä Helsingistä sinne on matkaa 1194 kilometriä. Me ajoimme Kilpisjärvelle osana roadtrippiä, joka kerrytti mittariin 3337 kilometriä. Kilpisjärvelle pääsee myös bussilla esimerkiksi Oulusta tai Rovaniemeltä. Kilpisjärveltä löytyy mökkimajoituksia ja huoneita sekä siellä voi nukkua leirintäalueella omassa teltassa tai asuntoautossa. Vaeltaja voi nukkua teltassa erämaassa muualla paitsi rauhoitetuilla alueilla. Mallan luonnonpuisto sekä Saanan luoteisreuna ovat rauhoitettuja alueita ja telttailu niissä on kielletty.

Lue lisää:

Kierroksesta Saimaan idyllisissä maisemissa ja nappaa kohdevinkit.

Imatran reissusta, kun pääsin vihdoin Suomen kauneimpaan hotelliin.

Lue, miltä minusta tuntui palata koto-Suomeen taas yhden huikean reissun jälkeen.

Tee kierros Budapestin komeiden maisemien Budassa tai sitten viehättävien katujen Pestissä.

Lähde risteilylle öisen Pietarin Neva-joelle.

Lähde kauemmas: villiin viidakkoon Borneoon tai retkelle iilimatojen syötäväksi.

Kilpisjärvi
Kilpisjärvi
Kilpisjärvi
Kilpisjärvi
Kilpisjärvi
Kilpisjärvi
Kilpisjärvi
Norja

Teksti ja kuvat: 
Bellan matkassa © Annabella Kiviniemi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s