Moni puhuu nyt siitä: kotimaan matkailusta. Tajusin itsekin jonkin aikaa sitten, että on ihmeellistä, miten paljon jaksan matkustaa ulkomailla. Kilometritolkulla maisemat vaihtuvat ja samassa paikassa tulee nukuttua vain muutama yö, koska näkemisen nälkä on niin suuri. Esimerkiksi Marokon reppureissulla reissasimme parissa viikossa noin 2200 kilometriä. Miksi Suomessa samaa ei saa aikaiseksi? Kaipa syynä on se ikuinen kaukokaipuu.

Nyt minulla onkin jonkin verran kotimaan matkailuun liittyviä suunnitelmia. Tänä keväänä olen tehnyt kaksi pientä kotimaan reissua: toisen Imatralle ja toinen oli pressimatka ympäri Saimaata. Aloitetaan vaikkapa kevään ensimmäisestä reissusta. Retkestä Imatran Valtionhotelliin, joka tapahtui muutama viikko sitten. Saimaasta saatte kuulla myöhemmin.

Juuri silloin, muutama viikko sitten, kevät oli puhjennut loistoonsa: puut olivat täynnä söpöjä hiirenkorvia ja luonto vihersi nätisti. Pieni sadekaan ei haitannut Imatran reissua. Muutoin inhoan kevättä, mutta toukokuusta pidän kovasti, koska se jo vahvasti tuntuu kesältä. Keväthän on mielestäni pelkkää loskassa rämpimistä ja harmaita päiviä toisensa perään. Ei kiitos.

Lapsuuden unelmien perässä

Miksi sitten Imatran Valtionhotelli? Tarina juontaa juurensa siihen, että minulla on vahva lapsuudenmuisto tuosta kuvankauniista hotellista, jota pysähdyimme kerran ihailemaan perhereissulla, kun olin pikkutyttö. Ajattelin silloin, että tuonne on kyllä joskus päästävä nukkumaan ja oli selvää, että pikku-Annabellan päähän rakentui jälleen kerran jonkinlainen matkailuun liittyvä päähänpinttymä. Näiden monenlaisten päähänpinttymien perässä juoksen sitten aikuisena kerta toisensa jälkeen – olipa kyseessä sitten matkakohde tai ihan vaikkapa mieliväri.

No, yksi syy tähän Imatra-päähänpinttymään on vilkas mielikuvitukseni, jonka vuoksi kuin saduista repäisty hotelli hurmasi minut lapsena ihan täysin: voisiko noin hauskan näköisessä linnassa vaikkapa kummitella? Miltähän huoneet näyttävät? Niinpä näin vuosia ja vuosia myöhemmin, koitti vihdoin syy reissulle: mikäs sen parempi tilaisuus ehdottaa Imatran reissua poikaystävälle kuin yhteinen vuosipäivä.

Varasimme isomman huoneen, jossa oli oma sauna. Tarinassa on kuitenkin sellainen mutka, että onnistuin saamaan flunssan juuri ennen miniloman alkua ja huoneessa ei tietenkään ollut peruutusoikeutta. Sepä olikin sitten jännittävää popsia sinkkejä ja juoda inkivääriteetä myrkytysvaaraan asti ja tuijottaa kalenteria joka päivä toivoen, että kaktus kurkussa hellittäisi lomaan mennessä.

Historian havinaa

Ja kas, ihme tapahtui. Kun reissupäivä koitti, voin paljon paremmin ja pääsin liikkeelle. Hotelli oli odotetusti kaunis sisältä ja ulkoa: julkisivut suloisine torneineen ja sisältä venäläishenkisine tunnelmineen. Hotellin yleiset tilat olivat valoisat ja korkeat. Siellä täällä oli kiinnostavia yksityiskohtia ja koristeita, eikä huonekaan ollut hassumpi.

Sattumalta huoneemme sijaitsi yhden hotellin tornin sisällä niin, että valo siivilöityi kauniisti tornierkkeriin pienistä ikkunoista ja ensivaikutelma oli mahtava (kuva alempana postauksessa).  Illalla uskalsin jopa piipahtaa hotellihuoneen saunassa karheasta kurkusta huolimatta. Lisäksi söimme hotellin ravintolassa pidemmän kaavan kautta: alkupalaksi kampasimpukoita, pääruuaksi kuhaa ja jälkiruuaksi puolukkajäädykettä ja kinuskikastiketta

Imatran Valtionhotellissa on historian havinaa. Kun rakennuksen kerran näkee, sitä ei voi olla unohtamatta. Historian puolesta sillä ollut merkittävä asema etenkin sodissa. Hotelli on palvellut muun muassa sotilassairaalana sisällissodan aikana sekä se on ollut esimerkiksi Kannaksen armeijan esikunta ja sen kellaritiloissa sijaitsi Imatran ilmatorjuntakeskus Toisen maailman sodan aikaan. Yleisissä tiloissa on kieltämättä ylvästä tunnelmaa.

Sotien jälkeen hotellia kunnostettiin arkkitehti Aarne Ervin johdolla sekä vuosina  1985-1987 hotelli remontoitiin kunnolla alkuperäiseen ilmiasuunsa. Tiedoksi myös, että Imatran Valtionhotelli kuuluu nykyään Scandic-ketjun omistukseen ja vuonna 2009 hotellin pihaympäristöön avattiin erillinen puistorakennus, kylpylähotelli, joka näytti ainakin omaan silmääni hauskasti vähän old schoolilta. Käykäähän katsomassa, mikä ero näillä kahdella rakennuksella on. Ihan kaikesta en blogiini koskaan kuvia laita tai ota.

Varoituksen sanana kuitenkin, että huonetta varatessa kannattaa tarkistaa, minne varaus on menossa: linnarakennukseen vai puistorakennukseen. Kylpyläosastolla en käynyt flunssani takia, joten en osaa sanoa, onko se miten laadukas tai viehättävä.

Koskikirnuja kurkkimassa

Imatran Valtionhotelli sijaitsee Imatran kosken tuntumassa ja moni tuleekin sinne kosken vuoksi. Lähialueen metsikössä nautimme raikkaasta kevätilmasta. Siellä kuitenkin selvisi, miksi oli niin rauhallista. Koski oli suljettu ja se avattaisiin vasta parin viikon päästä koskinäytöksessä – kyllä harmitti. Löysin kuitenkin roheasta rotkosta ja karuista kalliokivistä paljon Mordor-henkistä ihasteltavaa, joten en jaksanut enää murehtia suljettua koskea.

Imatrankosken ympärille rakentuu kaunis luonnonsuojelualue, joka on maamme ensimmäinen. Alue perustettiin tsaari Nikolai I:n käskystä turvaamaan matkailua ja suojaamaan metsiä. Paikka on nimetty Kruununpuistoksi ja siellä saa hyvin rentouttavan ja mukavan kävelyn aikaiseksi. Kruununpuisto jakautuu neljään osaan: Koski-, Pato-, Muinaisuoman- ja Valtionhotellin puistoon. Alueella voi ihmetellä luonnonkauneutta, hiidenkirnuja, kasvistoa ja  muistomerkkejä. Koskikirnuja on satoja. On pieniä, mukin kukoisia, ja isoimpiin mahtuisi ihminen sisään. Kirnut syntyivät arviolta 5700 vuotta sitten vuoksen syntyessä veden ja kiviaineksen yhteistyössä.

Itse kosken karuutta voi katsella turva-aitojen takaa, joiden alta moni matkalainen sujahtaa ihmettelemään koskea tai paljaita kivikasoja vaarallisen reunalle. Täytyy myöntää, että itseänikin ajatus korkeasta paikasta jälleen kerran kutkutti, mutta onneksi miekkoseni aina välillä estää minua tekemästä typeryyksiä. Ei siis kannata hengailla kosken reunuksilla, ellei halua, että Imatran reissu jää viimeiseksi matkaksi.

Ideoita Imatralle:

-Mene hemmottelemaan itseäsi Imatran kylpylään.

-Lähde maisemaristeilylle Saimaalle.

-Tutustu kesällä alueen uimarantoihin. Imatran yleisiä uimarantoja ovat Hakalan, Lempukan,  Immalan, Varpasaaren ja Ukonlinnan rannat.

-Golfaa. Suomen ja Venäjän rajan tuntumassa Immalanjärven rannalla sijaitsee Imatran 18-reikäinen golfkenttä.

-Kokeile elämyspalveluita Lappeenrannan ja Imatran seudulla: mönkijasafaria, ratsastusta islannin hevosella, crosscartingia ja monta muuta erikoista lajia.

-Saavu Imatraan koskinäytöksen aikaan ja näe kosken mahti.

-Mene Imatralle, kun käynnissä on Imatranajo eli kansainvälisen moottoripyöräkilpasarjan, IRRC:n, toinen osakilpailu. (14.-16.6.2019) tai osallistu kaikille avoimeen maastopyöräkilpailuun Imatra MTB:hen (10.8.2019).

-Nauti kulttuurista Imatran kesäteatterissa Kruununpuistossa.

Lue lisää:

Lue, miltä minusta tuntui palata koto-Suomeen taas yhden huikean reissun jälkeen.

Lähde risteilylle öisen Pietarin Neva-joelle.

Lähde kauemmas: villiin viidakkoon Borneoon tai retkelle iilimatojen syötäväksi.

Teksti ja kuvat: 
Bellan matkassa © Annabella Kiviniemi