Malesian Mantanani-saari on rauhallinen paratiisi

Vene irtautuu laiturista ja lähtee hitaasti liikkeelle. Ulapalla 1000-hevosvoimaa moottoreita aloittaa työt. Vauhti kiihtyy kovaksi ja veneestä muuttuu huvipuistolaite.

Se pomppii aalloilla ja pärskii isoja vesipylväitä molemmille kyljilleen. Kiinalaiset päiväturistit nauravat ja kiljuvat, mutta alkujännityksen jälkeen tottuvat kovaan menoon ja moni alkaa nukkua kyllästyneenä. Tämä hupi kun kestää parin minuutin sijaan puoli tuntia.

Mantanani
Rantanäkymä kutsuu rentoutumaan.

Perillä Malesian Borneon pohjoisella rannikolla, yli 100 kilometrin päässä Kota Kinabalusta odottaa kaunis pieni Mantanani–saari. Rannan myötä kulkeva polku johdattaa majapaikkaan, jonka piha-alueilla omistajat viljelevät itse omia vihanneksia, hedelmiä ja kasveja. Pihan portti pitää vain muistaa sulkea, koska muuten saarella vapaana kulkevat lehmät saattaisivat tulla mylläämään ja syömään kaikki rehut. Olisipa noloa unohtaa portti auki!

Mantanani
Saarella tallustelee lehmiä ympäriinsä. Elias Jääskinen

Majoituksen edustalla on pieni ranta, jossa sinisen sävyt lepäävät täydellisessä harmoniassa, hiekka hohtaa vitivalkoisena ja vesi on aivan kirkasta. Vain yksinäinen vene kelluu rannassa ja linnut pitävät ääntä. Päiväturistit ovat kaukana ulapalla isoine veneineen snorklaamassa ja viettävät siellä yleensä pari tuntia ja lähtevät sitten takaisin mantereelle. Vesi ei kanna ääniä tänne asti. Täällä voi olla ihan itsekseen. Koko päivän.

Mantanani
Kirkkaina päivinä turkoosit värit ovat uskomattomia.

Kävelylle saaren ympäri

Rantaan on huuhtoutunut isoja simpukoita, korallinpalasia ja jopa valtava pullea pallokala. Korallin muruset pistelevät ihoa ja jalat uppoavat pehmeään hiekkaan. Saaren rantaviivat on käveltävissä hitaasti parissa tunnissa. Tarkemmin ottaen Mantanani on oikeastaan saariryhmä, joka muodostuu kolmesta osasta, jotka ovat Mantanani Besar, Mantanani Kencil ja Linggisan. Besar on asuttu pääsaari. Se on noin kolme kilometriä pitkä ja leveimmillään 1,5 kilometriä. Sitä ympäröivät valkoiset hiekkarannat, lukuun ottamatta pohjoista rannikkoa, joilla on kalliota.

Mantanani
Nautiskelemassa rantakävelyllä saaren ympäri.
Mantanani
Saaren rantaan on huuhtoutunut paljon isoja simpukoita.

Saarella on alle kymmenkunta majapaikkaa tai resorttia. Rantaviivoja kävellessä vastaan tulee kaksi muslimikylää, joissa voi seurailla paikallisten elämää ja ostaa pientä purtavaa ja virvokkeita. Paikallista kulttuuria kunnioittava peittää olkapäänsä kylissä käydessä. Kaikkineen yhteensä saarella on noin 800 asukasta. Asukkaista suurin osa on yli kymmenpäisten perheiden lapsia, jotka käyvät koulua saarella. Tunnelmallinen paikka, totta tosiaan!

Mantanani
Lapsia leikkimässä rannalla.
Mantanani
Kylässä on hyvä peittää olkapäät. Elias Jääskinen

Kävellessä täydellisyys kuitenkin kokee särön. Suututtaa. Väillä rantapolkujen varrella ja valkealla hiekalla palmujen juurella näkyy tyhjiä vesipulloja ja roskia, kuten sipsipusseja tai aurinkorasvapurkkeja. Aurinkoisimmillakin paratiiseilla on aina varjopuolensa. On vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka ensin nauttivat jostain paikasta luonnossa ja jättävät sinne sitten omat roskansa kuin puumerkkinsä kuuluisaan paikkaan, kertoakseen: Olkoon tämä muovipullo merkkinä siitä, että olin täällä. Yrittäköön se maatua seuraavat 500 vuotta.

Jokaisen pitäisi viedä omat pullonsa mukanaan pois saarelta sekä huolehtia käyttävänsä ekologisia palveluita. Esimerkiksi osa majoituspaikkamme talon rakenteista on tehty saarelle päätyneistä muovipulloista. Sitten on liuta kaikenlaisia sääntöjä roskien keräämisestä tupakantumppien kuljettamiseen takaisin mantereelle.

Mantanani
Tuo muoviroska ei tule maatumaan vuosikymmeniin.
Mantanani
Kylteistä huolimatta kaikki eivät piittaa.
Mantanani
Roskat pistävät paratiisissa silmään ikävästi.
Mantanani
Postikorttimaisemassa kelpaa istuskella.

Korallien lumoa ja auringonlaskuja

Pöydällä on herkullista kalaa, vihanneksia ja riisiä. Majoituksen omistajapariskunta tekee itse ruuat ja aterioi vieraidensa kanssa. Yhteensä majoituksessamme on vain kahdeksan ihmistä, ja omistajat pyrkivät majoittamaan kerrallaan alle kymmenen. Näin muihin matkailijoihin ystävystyy helposti eikä synny ruuhkaista tunnelmaa. Ranskalaiset reissaajat kertovat viettäneensä saarella viikon.

Majapaikan pitäjien sanoin, täällä ei pahemmin ole tekemistä pidemmän päälle, joten useimmat turistit eivät viihdy pitkään – vain yhden päiväkäynnin ja snorklaus- tai sukellusretken verran.  Täällä päivät saa yksinkertaisesti kulumaan lojuen, lukien, jutellen – nauttien. Koska nettiä tai puhelinverkkoa ei ole saatavilla, arjesta ja sosiaalisesta mediasta pääsee irtautumaan täysin. Lopulta päiviä rytmittävät vain kirjojen luvut ja yhteiset ateriat. Unohtuu, mikä viikonpäivä on meneillään.

Mantanani
Mantanani-saarella unohtuvat arjen kiireet.

Auringonoton ohessa rannalla voi toki snorklata, koska rannan edessä riittää pieniä koralliriuttoja, joissa värikkäät kalat vilistävät silmien edessä. Merikilpikonna ui sulavasti syvyyksiin, kun taas sininen meritähti on liimautunut paikalleen pohjaan.

Alkuillasta heinäsirkat aavistavat auringonlaskun ja alkavat pitää entistä kovempaa meteliä. Mieli täyttyy monenlaisista aatoksista. Ihmisillä ympäri maailman on jännä tarve päästä ainoaksi turistiksi rannalle. Yksi kerrallaan pienet paratiisisaaret Kaakkois- Aasiassa täyttyvät. Tännekin on työn alla lisää majoituksia. Jokainen metsästää niitä, hiljaisia yksinäisiä paratiiseja, joissa voi elää hetken Robinson Crusoe –illuusiota, turvallisesti, valmiiksi avattu kookospähkinäjuoma kädessä.

Illan mittaan siniset pilvet saavat kultaisen reunuksen. Linnut lentävät taivaalla isot siivet levällään, hallitusti kuin lentokoneet. Siellä missä meri ja taivas kohtaavat on purppuraa ja kultaa. Vesi on unensinistä ja pilvet pumpulia.

Mantanani
Auringonlasku lokakuisella Mantanani-saarella.

Haluatko Mantanani-saarelle?

Miten pääset? Saarelle noustaan Kota Beludista veneen kyytiin, joka lähtee aamuisin yhdeksän ja kymmenen välillä liikkeelle ja ajaa saarelle noin puolessa tunnissa. Kota Belud sijaitsee noin 75 kilometrin päässä Kota Kinabalusta ja Mantanani-saariryhmä noin 40 kilometrin päässä Kota Beludista. Kysy majoituksestasi mahdollisia kyytejä Kota Beludiin ja veneisiin. Varaamalla majoituksen ajoissa, varmistat pääsysi saarelle. Saarelta löytyy useita majoituksia. Itse yövyin GreenHouse Lodgessa.

Milloin mennä? Jos paratiisisaarelle saapuu sadekautena, voivat ihanat riippumattopäivät olla luetut. Paras matkustusaika on toukokuusta syyskuuhun. Sadekausi alkaa marraskuussa, lokakuussa se tekee jo tuloaan, jolloin sadepäiviä alkaa olla jo runsaasti.

Olin Mantanani-saarella lokakuussa 2017.

Lue seikkailustani myös Borneon sademetsässä Kinabatangan-joella!

Mantanani
Auringonlaskut ovat toistaan upeimpia. Elias Jääskinen

DSC09019

Mantanani
Illat Mantanani-saarella ovat hiljaisia.
Mantanani
Kasvimaiden portit on syytä pitää lukossa näiltä otuksilta. Elias Jääskinen
Mantanani
Paikallinen askareissa.
Mantanani
Kävelyllä kirkkaissa vesissä. Elias Jääskinen
Mantanani
Tällä isolla pallokalalla on käynyt kurja tuuri.
Mantanani
Rantatunnelmia.

dav

sdr

Lue lisää juttuja Bellan matkassa -blogista.

Teksti ja kuvat: 
Bellan matkassa © Annabella Kiviniemi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s